Outi: kerällä

Keskittymisvaikeuksia

2009-03-19T15:09:00.003+02:00

Olin koko syksyn tosi väsynyt, eikä neulominenkaan jaksanut oikein kiinnostaa. En kuitenkaan osaa olla tekemättä mitään käsilläni, joten neuloin aikani kuluksi lähinnä sukkia ja torkkupeittoa, enkä edes jaksanut ottaa niistä kuvia Ravelrya varten. Ainakin yhdet niistä sukista on vielä kesken, ja niin on torkkupeittokin, joka jumittaa ennen kaikkea siksi, että se on kasvanut jo niin suureksi, että sen kanssa värkkääminen on ihan oma urakkansa. Homma tosin helpottuisi nyt, kun Knit Pro on alkanut vihdoin valmistaa kaapeleiden liitoskappaleita, ja sain niitä viikonloppuna kaksi pakettia. Vuodenaika taisi kuitenkin jo ajaa peiton ohi, koska kuka tähän aikaan haluaisi istua sohvalla keskeneräisen seiskaveikkapeiton alla?

Syksyn jumitus vaihtui reilu kuukausi sitten akuutiksi startiitiksi, mikä sinänsä on kivaa, koska en muista milloin viimeksi olin yhtä tohkeissani kaikesta neulomiseen liittyvästä. Tämänkertainen villitys alkoi, kun oivalsin yhtäkkiä, että tykkään ihan hirveästi Kim Hargreavesin malleista, ja monet niistä on suunniteltu ohuille langoille. Tilasin Hargreavesin kirjan Amber - A Winter Gathering, ja kun monta kuukautta olin tuskaillut sen kanssa, ettei oikein huvita neuloa mitään, niin nyt tahdoinkin aloittaa heti ainakin tän ja tän ja tän ja tän ja tän ja tän :D

Nyt on olohuone taas ihan kaaoksessa, kun joka puolella pyörii puikkoja ja lankaa ja vyötteitä ja keskeneräisiä töitä. Tekeillä on tuosta tilaamastani kirjasta Bloom ja Allure, ja lisäksi viime talven IK:sta Climbing Vines, jonka päätin muuntaa takiksi, koska tarvitsen ennemmin takkeja kuin paitoja.

Kun näihin vielä lisätään ne lukuisat sukat, jotka tuolla pyörii keskeneräisinä, ja se torkkupeitto, ja yksi viimeistelyä vaille oleva paita, ja paritkin säärystimet, niin eipä ole ihme, että taas tuntuu siltä, etten saa ikinä mitään valmiiksi ja hukun keskeneräisiin neuleisiin. Mutta kun uusien töiden aloittaminen on niin kivaa ja jännää! Jonkinlaista järkeistämistä ja ryhtiliikettä täällä kuitenkin tarvitaan, koska muuten tässä käy niin, että nuo isot työt ei etene ikinä mihinkään, kun aloitan vaan pieniä välipalatöitä, jotta tuntuisi siltä, että saan edes välillä jotain aikaan. Neulominen on sitten monimutkaista.

Vaikeuksien kautta voittoon

2009-02-24T23:04:00.003+02:00

Ihan puistattaa, kun katson, miten paljon aikaa on viime päivityksestä vierähtänyt! No, ei auta itku markkinoilla, ja jostain on taas jatkettava. Esittelenpä siis ensi hätään valmistuneen neuleen.

Viime kesän lopulla aloittamani epäonninen Tangled Yoke Cardigan, josta kirjoitin täällä, tuli vihdoin valmiiksi. Kokonaisuudessaan neuloin sen varmasti ainakin kolmeen kertaan: versio yksi ehti lähes valmiiksi asti ennen purkutuomiota, ja kakkosen miehustaa ehdin posottaa varmaan melkein kainaloihin ennenkö huomasin, että olin sijoittanut toisen puolen sivusauman väärän koon mukaan. Palmikonkin kanssa taistelin ainakin yhden purkukierroksen, ja kun vihdoin sain takin valmiiksi, totesin sitä käyttäessäni, että kaula-aukko nousee edestä liian ylös ja laskeutuu vastaavasti takaa liian alas. Jurnutin aikani, ja pari kuukautta takkiparka oli käyttämättömänä jossain vaatevuoren alla, mutta vuodenvaihteen jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja kudoin kaarrokkeeseen lisää lyhennettyjä kerroksia niskan puolelle. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun sen takia tarvitsi purkaa nappilistat...

Lopulliseen lopputulokseen olen kuitenkin varsin tyytyväinen:

Malli: Tangled Yoke Cardigan, Interweave Knits Fall 2007 [Ravelryyn]
Koko: 38 tuumaa
Puikot: 3,5mm & 3mm nappilistoja varten
Lanka: Garnstudio Silke Tweed, 7 kerää
Muutokset: Neuloin kaarrokkeeseen enemmän lyhennettyjä kerroksia

Valmista takkia oon käyttänyt paljon, ja tykkään siitä kovasti - oon saanut paljon kehujakin. Ohje on hyvä, ja oli kiva neuloa välillä jotain suoraan ohjeesta, tekemättä muutoksia joka paikkaan. Lankaan ihastuin täysin, ja tahdon ehdottomasti tehdä siitä jotain muutakin. Siinä on ihanat värit ja tekstuuri, ja ennen kaikkea se on mulle riittävän ohutta, niin että siitä tehtyjä vaatteita pystyn käyttämään läkähtymättä muulloinkin kun paukkupakkasella.

Kyllä täällä siis edelleen neulotaan, enemmän tai vähemmän, ja kuviakin otan koko ajan suuremmalla menestyksellä, nyt kun vihdoin ostin itselleni järjestelmäkameran. Uskallan siis luvata, että jatkoa seuraa, nyt kunhan pääsen taas kiinni blogin päivittämiseen.

Pinkkejä porkkanoita

2008-09-11T23:32:00.003+02:00

No niin, tässä vaiheessa voisi jo odottaa että esittelisin vihdoin valmistuneen Tangled Yoke -villatakkini. Vaan ehei! Viime viikonloppuna, vartalo-osan kuta kuinkin valmiiksi neulottuani, huomasin toisen puolen saumasilmukan ja kavennusten ja levennysten olevan väärässä kohtaa! Ei siis muuta kuin taas purkamaan ja uusiksi. Kylläpä olenkin ollut taitava sotkemaan lukuisia asioita yhdessä neuleprojektissa.

Alan - yllättäen - olla melko kypsä koko takkiin, mutta puristan sen kyllä valmiiksi vaikka mikä olisi. Varsinaisesta neulomisen ilosta ei kuitenkaan enää hetkeen tämän työn kanssa ole ollut tietoakaan. Siksi on hyvä varustautua kepityksen lisäksi myös porkkanoilla:

Kuvan langoista on kaikista tulossa luultavasti asusteita. Pure Wool DK oli ihan pakko ostaa Lankabaarista värinsä takia, vaikka sille ei ole vielä suunnitelmaa, ja Grignascon Bambista olen kaavaillut kämmekkäitä. Ja Sisu? No siitä taas meinaan tehdä toiset Cookien saksalaissukat, siitäkin huolimatta, että ensimmäisen parin vääntäminen oli lannistaa mut :D

Kukaan ei varmaan ikinä arvaa, mikä on mun lempiväri.

Kirjava välipala

2008-09-01T19:02:00.003+02:00

Olen sitkeästi yrittänyt neuloa kertaalleen purettua olympialais-villatakkia, jotta sen valmistuminen ei viivähtäisi pahasti. Viime viikolla lähilankakauppaan saapui kuitenkin Noro Kureyon Sockia, jota tietenkin ostin testikerän, eikä se suostunut menemään sukkalankalaatikkoon odottamaan. Sitä paitsi eihän sitä nyt mitenkään jaksa yhtä ja samaa työtä viikkotolkulla vääntää.

Mulla alkaa olla vähintään tarpeeksi sukkia, joten olin tosikiva ja päätin neuloa vaihteeksi miehelle. Edellisen kerran olen tehnyt sille sukat joskus vuonna miekka ja kilpi, mutta kun ne on kaikki seiskaveikkaa niin eihän ne mene ikinä puhki, räjähtävät vaan ihan kauheaan kuntoon. Nyt on jo korkea aika muidenkin tämän perheen jäsenten omistaa eliittisukkia - eihän miesparka vielä tiedäkään, miten mukavaa on, kun villasukat ovat lämpimät mutta silti ohuet. Puhumattakaan siitä, että ne olisivat vielä kauniitkin. Taidan salaa nipsiä kynsisaksilla säikeen kerrallaan poikki niistä vanhoista rohjakkeista, niin voin sitten jotenkin paremmalla omallatunnolla hankkiutua niistä eroon kun reikiintyvät :D

On nuo Noron langat vaan upeita. Lisäksi nuo sukkalangat ovat mielestäni vielä kauniimpia kuin ne muut moniväriset, joissa on melkein aina joukossa jokin raita, josta en pidä. Sukkaversiossa on vaikka kuinka monta sävyä, jota ottaisin riemusta hihkuen. Tämä ostamani lanka on sävyä 188, ja tykkään tästä tosi paljon, mutta tahdon itselleni sukat ainakin jostain sateenkaarenkirjavasta sävystä (esimerkiksi 180 tai 182), ja 240 on ihan vastustamaton sekoitus pinkkiä ja violettia...

Nimesin säästölippaani Kureyon Sock -rahastoksi, ehkä siellä joulun aikaan voisi olla tarpeeksi kolikoita polvisukkalankojen ostamista varten.

Sinisiä nuudeleita

2008-08-26T17:36:00.006+02:00

Osallistuin neuleolympialaisiin Ravelryssa. Otin projektiksi syksyn 2007 Interweave Knitsissä olleen Tangled Yoke Cardiganin, joka oli ollut listallani lehden ilmestymisestä asti - tai oikeastaan siitä asti, kun lehden mallit tulivat nettiin esikatseltaviksi.

Neuloin takin käytännössä valmiiksi asti kymmenessä päivässä. Se ei ollutkaan yhtään kiva juttu, koska totesin neulojakavereiden vakuuttelusta (ja uhkailusta) huolimatta, että takki on hieman liian pieni. No, kiukuttelin aikani, totesin että hyvä takki on kisamenestystä tärkeämpi tavoite, ja tässä seuraus:

Sanon kaksi asiaa.

Yksi: AAAAAAAAARGH!

Kaksi: (Note to self:) Puoliksi silkkiä oleva lanka ei jousta lainkaan yhtä paljoa kuin täysvillainen. Se arvatenkin vaikuttaa siihen, että valmis vaatekaan ei jousta yhtä paljoa, ja silloin ei pidä pelleillä liian negative easen kanssa.

Onneksi olen sinnikäs ja neuroottinen - en saletisti luovuta :D Uudesta versiosta on neulottuna tähän mennessä hiha.

Tappava Ase III

2008-05-08T18:22:00.004+02:00

Päätin osallistua Sukkasodan Pojan Kostoon.

Tekstiilikaksoset

2008-03-23T23:28:00.004+02:00

Tein tuossa viime kuun puolella Vesalle villapaidan. Tavoilleni uskollisena kutaisin sen noin viikossa valmiiksi, päättelin langanpäätkin, mutta viimeistelyä (eli pesua) se sai odottaa melkein kuukauden. Nyt Vesa kuitenkin lähti Lappiin, ja mulle tuli kiire saattaa paita käyttökuntoon - saattoihan tämä olla ainoa tilaisuus hyvin pitkään aikaan, jossa sitä oikeasti tarvitaan. Olen lopputulokseen todella tyytyväinen, ja Vesakin on myönnellyt maltillisesti paidan olevan kelpo, kun olen kärttänyt puhelimessa että "onhan se hyvä? onhan? onhan? voihan sitä käyttää, ettei ole liian kuuma? onhan se hyvä?" :D

Malli: Cobblestone Pullover, syksyn 2007 IK:sta, suunnittelija Jared Flood eli brooklyntweed
Koko: 39,5"
Lanka: Debbie Bliss Donegal Tweed Aran, tumman violetti, 530g
Puikot: 4,5mm
Muutokset: lyhensin helmaa noin 1,5" koska Vesa on lyhykäinen

Langan tähän paitaan ostin lähilankakaupan alennusmyynnistä; alunperin olisin ehkä halunnut käyttää tweedlankaa jonka pääväri on musta, mutta sitä oli tarjolla vain yksi kerä. Vesa ei ollut paikalla makutuomaroimassa, mutta ei hätää, sillä meillähän oli kotona jo yksi neule tästä langasta. Minun tarvitsi siis vain antaa puhelimitse komento käydä arvioimassa sohvalla olevaa villatakkia - melkoisen kätevää.

Kyseinen villatakki on se viheliäinen, jonka esittelyyn jo tuolla syksyllä pyysin painostusta. Kyllä minä siitä vielä otan omiakin kuvia, mutta koska niitä ei ole nyt tähän hätään tarjolla, niin lätkäisen tänne Blissin oman kuvan (täältä). Siitä näette millaisesta tekeleestä on kyse.

(Jepjep, kyllähän senkin joskus täytyi tapahtua, että Outi tekee neuleen ohjeen mukaisesta langasta, joka on vieläpä saman väristä kuin alkuperäisessä mallissa.)

Tätä lähemmäksi samanlaisia tuulipukuja me ei toivottavasti koskaan päädytä.

Kevätväsymyksen torjuntaa

2008-03-03T23:02:00.002+02:00

Tässä on mun resepti väsymyksen karkotukseen:

Olen huomannut, että vaikka olisin niin väsynyt, etten jaksa neuloa, niin saatan hyvinkin jaksaa kehrätä. Se on pelastus ihmiselle, joka ei malta mitenkään vain lojua sohvalla ja katsoa elokuvia tekemättä mitään muuta. Kehrääminen on mulle myös oivallista shokkiterapiaa, koska joudun kestämään epätäydellistä, epätasaista lankaa jossa on liikaa kierrettä. Onnistun perustelemaan tämän itselleni sillä, että olen vasta ihan aloitteleva kehrääjä, ja kuitenkin vähintään kehityskelpoinen. Olen myös todennut, että maailmassa on liian paljon liian ihanan värisiä, pehmeitä villoja houkuttelemassa kehräämään, jotta voisin ne täysin sivuuttaa, vaikka välillä ottaisi pahastikin päähän.

Tämä lanka on noin vuosi sitten eBaysta ostamaani corriedale-lampaan villaa. Kehrään sitä kertaamattomaksi langaksi, koska en halunnut sekoittaa ihania värejä toisiinsa. Olen yrittänyt saada pidettyä paksuuden sen verran samana, että voisin neuloa näistä pikku vyyhdeistä jotain yhtenäistä - aiemmin olen vain kehräillyt fiilispohjalta epämääräisiä pikku nöttösiä, joille en ole suunnitellut mitään erityistä käyttötarkoitusta. Tuota villaa on kuitenkin yhteensä viitisenkymmentä grammaa, joten siitä saa hyvinkin tarpeeksi lankaa vaikka kämmekkäisiin.

Neulomusten suhteen olen jotenkin hassussa tilanteessa, kun tuntuu että on kesken liian vähän töitä (siis sellaisia joita tekee myös mieli neuloa :D). Huiveja en saa aloittaa, ennenkö olen pingottanut kaksi edellistä huivia, jotka ovat valmiita mutta kovin ruttuisia. Teen siis sukkia, kuten aina silloin, kun ei ole muuta inspiroivaa tekeillä. Jatkan edelleen Cookien ohjeilla, ja tällä kertaa vuorossa on Baudelaire Knittystä.

Viimeistelyä vaille olevia töitä on niiden kahden huivin lisäksi muitakin, joten nyt olisi kyllä aika tsempata ja pitää kastelu-, pingotus- ja päättelysulkeiset.

Takauma

2008-02-24T19:42:00.002+02:00

Vaikka tätä vuotta on ehtinytkin jo kulua useampi kuukausi, tahdon vielä esitellä tekemäni joululahjan. Ystäväni naapurista nimittäin pyysi pinkit hahtuvalapaseni nähtyään, että tekisin hänen perheelleen jouluksi samanlaiset, joihin voisi jotenkin yhdistää perheen samojedin karvaa. Minä arvatenkin innostuin kovasti ajatuksesta, vaikka se vaatikin neljän lapasparin neulomista tiukahkossa aikataulussa.

Wilma on ihastuttava, itsepäinen karvaturri, josta on tullut meidän rakas hoitokoira - Vesa keksi hienon termin "leasing-lemmikki" :D Wilman kautta olemme myös saaneet naapurista hyvän ystävän, ja olemme hänelle suuressa kiitollisuudenvelassa siitä, että Wilma saa olla osa meidän elämäämme. Olemme Vesan kanssa molemmat allergikkoja, joten suureksi murheeksemme emme voi ottaa omaa koiraa tai kissaa, ja naapurin koiran hoitaminen on tarjonnut meille suunnatonta iloa. Jostain syystä emme myöskään saa juuri minkäänlaisia oireita Wilmasta, mikä johtuu ehkä siitä, että olemme tutustuneet koiraan vähitellen, pihalla rapsutellen ja lenkittäen, ennenkö se on alkanut oleilla meillä.

Sitten takaisin lapasiin. Neuloin Ullan hahtuvalapasohjeella neljät kintaat, joista kolmet olivat miesten kokoa L ja yhdet vähän pienemmät, naiselle sopivat. Huovutuksen jälkeen koristelin ne neulahuovuttamalla kämmenselkiin käpälänjäljet. Huovutuksessa käytetty valkoinen karva on Wilman pohjavillaa, jota on kerätty talteen vuosien varrella vaikka kuinka.

Olen todella tyytyväinen lopputulokseen, ja tyytyväisiä olivat kuulemma myös lahjan saajat. Voitokkain kaikista olen silti minä, joka en nykyään enää koskaan läimäytä jääkaapin ovea kiinni tarkistamatta ensin, ettei välissä ole kuonoa :D

Hurraa!

2008-02-17T17:16:00.003+02:00

Lopultakin mulla on valmiit saksalaissukat!

Malli: Cookie A:n German Stockings
Lanka: Idena Robust, 160m/50g, kulutus 135g
Puikot: Joustin 2,0mm, muuten 2,5mm

Kyseisten sukkien tekeminen kesti monta kuukautta, kun vähän väliä ne piti työntää jonnekin nurkkaan jäähylle ja unohtaa kokonaan. Monta kertaa kyllä epäilin, että nämä sukat ja minä on jotenkin mahdoton yhdistelmä, enkä saa niitä ikinä tehtyä, mutta onnistuin kuitenkin toisella yrityksellä. Ne ensimmäiset, jotka aloitin joskus viime pääsiäisenä ja joita inhosin koko ajan, olivat yhtä tuskaa ja tervanjuontia, mutta näiden neulominen oli sopivina annoksina jopa mukavaa. Onneksi niin, sillä palkintona vaivannäöstä saadut sukat ovat ihan sairaan hienot.

Ohjetta en voi kyllin kiittää: se on mallin monimutkaisuudesta huolimatta erittäin hyvin ymmärrettävä, ja Cookie ansaitsisi mitalin kyvystään pitää yli 200 kokovariaation neuleohje selkeänä. Ongelmani eivät siis liittyneet ollenkaan siihen, että olisin sählännyt ohjeen kanssa, lukenut väärin, laskenut väärin, purkanut ja pähkäillyt mitä ohjeen kirjoittaja oikein on tarkoittanut. Kyse taisi ennen kaikkea olla siitä, että kaikkien neuleiden tekeminen ei vaan mitenkään voi olla pelkästään ihanaa ja mieluisaa, vaan joskus ottaa väkisinkin päähän.

Minkähän Cookien mallin seuraavaksi ostaisin? :D

Paljastuksia

2007-12-22T01:31:00.000+02:00

Hei, olen Outi ja olen perfektionisti.

Haluan kirjoittaa tästä aiheesta, koska se on vaivannut minua enemmän tai vähemmän koko sen ajan, jonka olen pitänyt tätä blogia. Blogini tarkoitus on keskittyä neuleisiin ja muihin käsitöihin, ja pyrin siksi rajaamaan sisältöä niin, että käsittelisin lähinnä niitä, ja vähemmän elämäni muita asioita. Tästä puolesta itsessäni haluan kuitenkin kirjoittaa, koska se on niin suuri osa elämääni, ja koska se vaikuttaa niin merkittävästi sekä neuleharrastukseeni että siitä bloggaamiseen.

Blogiani lukiessa ei varmasti ole vaikea huomata, että pidän rimaa hyvin korkealla: valitan vähän väliä kuvien huonosta laadusta, en monesti ole tyytyväinen tekeleisiini ja ennen kaikkea, päivitän blogia todella harvoin. Syy hiljaisuuteen on pitkälti siinä, että vaadin itseltäni liikaa, erityisesti valokuvien suhteen. Suoritan siis myös sellaisia asioita, joiden olisi tarkoitus olla mukavia ja joista olisi tarkoitus saada voimia niiden oikeasti ikävien asioiden kohtaamiseen. Neulon jatkuvasti, ja saan aika paljon valmiiksikin, mutta töiden kuvaaminen on jotenkin todella hankalaa. Yleisen, neuleblogeissa käydyn keskustelun ja omien mieltymysteni ansiosta olen myös kehittänyt itselleni ehdon, että en voi kirjoittaa päivitystä, jos ei minulla ole liittää siihen kuvia, ja näin päivitysahdistus on valmis.

Mielestäni kuitenkin minun neuleblogini olisi tarkoitus ensisijaisesti palvella minua, eikä toisin päin. En neulo blogiani varten, ja siksi hermostunkin vähän väliä itseeni, kun toimin tässä asiassa tavalla, jonka ihan hyvin tiedän olevan hassu. On kuitenkin tosiasia, että en kykene noin vain järkeilemään itseäni raiteille ja korjaamaan ajatusmallejani, sillä minun perfektionismini on patologista, sairauden asteelle ulottuvaa lajia. "Perfektionismi" ei toki sinänsä ole psykiatrinen diagnoosi, mutta sairastamani masennus keskittyy hyvin tiiviisti vaativuuteni ympärille, ja se on persoonallisuuttani selkeästi eniten määrittävä piirre.

Toivon, että edes pieni osa vaikeudestani blogata helpottuisi sen myötä, että kerron asiasta avoimesti. Enkä tahdo kalastella selkääntaputtelua, mutta teidän lukijoiden jättämät kommentit merkitsevät minulle paljon, joten niistä suuri kiitos.

Lopuksi vielä kuva, koska en osaa päivittää ilman kuvia, ja koska kyseinen kuva kertoo hyvin siitä, miten kahjo osaan olla neulomisen suhteen. Tässä on sukka, jota neuloin viime keväänä, ja jossa ei ollut kerrassaan mitään vikaa havaittavissa, mutta jossa siitä huolimatta oli jotain selkeästi vialla. Ratkaisu ongelmaan oli neuloa se ohi kiilakavennusten, aloittaa sille paria ja sitten päätyä purkamaan koko roska, koska se ei ollut kiva, ja koska silmukat olivat (muka) epätasaisia, ja jotain muuta mitä en enää muista :D

Onneksi nyt syksyllä sain uudestaan aloitettua noita sukkia toisesta langasta, ja tällä kertaa taidan oikeasti saada ne valmiiksi saakka, sillä ensimmäinen on jo tehtynä ja toinenkin puolessavälissä säärtä. Otan kuvaa heti kun ehdin tässä joulusähläämisen keskellä.

Rauhallista ja rentouttavaa keskitalvea kaikille!

Pitsiä ja pääkalloja

2007-11-10T20:16:00.000+02:00

Taas on kulunut paljon neulonta-aikaa, vaikka siitä en olekaan raportoinut, lähinnä koska kuvien ottaminen tuntuu niin hankalalta. Nyt kuitenkin tein valmiiksi huivin, joka oli pakko kuvata saman tien, koska se meni lahjaksi äidin ystävälle. Olin jo pidempään ajatellut että haluaisin neuloa hänelle huivin, ja kun hän on nyt ollut sairaana, päätin repäistä. Kuvat eivät ole parhaita mahdollisia, mutta ainakin ne ovat kuvia :D

Malli: Swallowtail Shawl, Interweave Knits Fall 2006
Lanka: Grignasco Merinosilk kaksinkertaisena, kulutus aika tarkalleen 50g
Puikot: 4mm pitsiaddit

En tehnyt huiviin mitään muutoksia, sillä halusin neuloa laavun sijaan melko pienen kolmion. Olen hingunnut Swallowtailia jo vaikka kuinka pitkään, ja onneksi pidän huivista edelleen yhtä paljon sen kertaalleen neulottuani. Ihan saman tien en varmastikaan viitsi aloittaaa kakkosversiota itselleni, mutta kyllä tämä on ehdottomasti edelleen projektilistalla. Sitä ennen voisi toki esimerkiksi pingottaa Icaruksen, joka on ollut sitä vaille valmiina jo kohta muutaman viikon, kun hirvittelen että se ei mahdu yksinkertaisena sängylle. Kertokaa, miten hyvin onnistuu huivin pingottaminen kaksin kerroin?

Olen myös ollut Hirmuisen Reipas ja tarttunut loppuviikosta useampaankin ufoksi jämähtäneeseen työhön. Yksi niistä on tämä pääkallokuvioinen kassi, jota aloitin loppukesästä, ja joka jäi muiden töiden jalkoihin. Kun kaivelin sen uudelleen esiin, oli kuvio jo kokonaan neulottuna, eli tekemistä ei ollut enää paljoakaan. Tässä se on nyt, odottelemassa että neulon olkahihnan loppuun ja ompelen vuorin:

Kirkasvalolamppu toimi erittäin hyvänä valonlähteenä kuvausta varten. Ja kyllä, kassista pilkottaa täytteeksi sullottu villatakki, joka on valmis, mutta esittelyä vailla. Painostusta otetaan vastaan.

Outin oma lapaskuu

2007-09-25T20:22:00.000+02:00

Viime viikkoina on ollut pahoja startiitin oireita; tekee koko ajan mieli aloittaa vaikka mitä uusia neuleita, ja neuloa kaikkia niitä ristiin rastiin sikin sokin. Ei ihme että mikään ei tunnu valmistuvan, kun viime perjantain aikanakin laskin neuloneeni yhteensä seitsemää (7) eri projektia.

On siis tullut tehtyä kaikenlaista mukavaa pientä kivaa, kuten niitä mustia kämmekkäitä (jotka ovat nyt jämähtäneet tuskalliseen palmikonnäperrysvaiheeseen) ja lapasia. Lapasia en olekaan tainnut neuloa pariin vuoteen, joten nyt oli korkea aika.

Itselleni neuloin huovutettavat lapaset ihanan pinkistä hahtuvasta. Ennen myllytystä pyykkikoneessa ne olivat melkoiset patakintaat, ja mietin kerran jos toisenkin, että miten paljon ne mahtavat huopua. Mutta kas kummaa, koneesta pullahti esiin kaksi ruttua, joista reippaasti venyttelemällä tuli juuri sopivan kokoiset lapaset. Pesin ne viidessäkympissä, ja linkous oli 1000 kierrosta minuutissa, mutta jatkossa laitan kyllä huovutettavat jutut kiltisti neljäänkymppiin, koska näissä ei ole yhtään ylimääräistä.

Malli: Hahtuvalapaset Ullasta
Lanka: Salosta läpikulkumatkalla ostettu hahtuva, 100g
Puikot: 4mm bambut

Nämä puolestaan ovat otuksen uudet lapaset. Ensimmäistä kertaa kokeilin neuloa lapaset kärjestä päin, ja se oli oikein mukava vaihtoehto perinteiselle tavalle. Malli on omasta päästä, ja lankaa kului noin 60g nelosen puikoilla. Lanka on Noron kureyonia, joka on juuri tullut myyntiin Käsityö-Elisaan. Pakkohan sitä sitten oli ostaa perjantaikerä (tai kaksi).

Tässähän käy ihan malttamattomaksi, kun säät eivät ota kylmentyäkseen.

Outi ryömii esiin kolostaan.

2007-09-22T18:03:00.000+02:00

Jopas aika on taas hujahtanut.

Aurora jo tuolla kommenteissa kyseli, että olenko lopettanut neulomisen vaiko vain bloggaamisen. Kauhistus mikä ajatus! Jos minä lopettaisin neulomisen, niin silloin olisi kyllä jokin pahasti vialla :D Vikaa on siis vain blogin päivitystahdissa, jokin sen kanssa mättää ja pahasti.

Suureksi ilahduksekseni olen saanut tällaisen:

Kiitos Kramox ja Rieppa! (Jos joku muukin on antanut tämän miulle, niin saa potkaista. Kiitos ja anteeksi.)

Tarkoitus olisi, että antaisin tämän edelleen eteenpäin, mutta taidan jättää sen tekemättä, koska olisin antanut napin Kramoxille, Riepalle, Tuille ja Tuulialle ;D Kuinka ollakaan, kaikilla heistä yllättäen sattuu jo olemaan kyseinen kunniamaininta. Haa, mutta entäs Liis?

Ja jotta tämä ei olisi neulonta-aiheeton postaus, lätkäisen mukaan myös pikaisesti nappaamani kuvan eilen illalla aloittamistani kämmekkäistä:

Malli on Fetching, joita olen nähnyt viime päivinä useammallakin tutulla neulojalla. Käyttämäni lanka on eri paksuista kuin ohjeessa, ja sen takia oli tarpeen säätää silmukkamäärän kanssa, ja koska olen saita, teen kämmekkäät takaperin varmistaakseni, että yksi kerä riittää molempiin. Parempaa kuvaa tarjoilen näiden valmistuttua. Lupaan! Ja vannon!

EDIT: Olihan toki Liisilläkin nappula jo omasta takaa. I rest my case, oon niin jälkijunassa että kaikilla rokkaavilla polkkaajatytöillä on jo siitä todiste!

haamuti haam

2007-07-27T01:59:00.000+02:00

Askartelen täällä, kun on jo jonkin aikaa ollut sellainen tunne, että sivupohjan vaihto houkuttaisi. Mikäpä siis sen parempaa puuhaa, kuin säätäminen blogin kanssa, jos päättää valvoa yön yli saadakseen unirytminsä normaalimmaksi.

Sanokaa, jos muutos meni ihan metsään! Mie tietty heittäisin kernaasti kaikki tekstit vaaleanpunaisiksi, mutta yritin ihan tosissani säilyttää luettavuuden :P

Myös sen huomasin tuossa seuraamieni blogien listaa kasatessani, että olen luokattoman huono kommentoija, luikin vain nurkissa jättämättä jälkiä käynneistäni. Koetan parantaa tapani, sillä kommenteissa on kivaa myös niiden jättäminen, ei vain saaminen.

Jatkan ähräämistä.

Takaisin luolaan

2007-07-26T22:17:00.000+02:00

On täällä valmistunut kaikenlaista muutakin hiljaisuudesta huolimatta. Cavernin alustahan sain jopa tehtyä merkinnän, mutta siihen se sitten jäi.

Malli: Cosmicpluton Cavern Cardigan
Lanka: Idena Cotton Sport, 115m/50g, puolet puuvillaa ja puolet akryylia; kulutus hyvin tarkkaan 7 kerää
Puikot: 4mm epämääräis-pyöröt
Muutokset: tiheyteni ei vastannut ohjeen tiheyttä, joten laskin aloituksen silmukkamäärän uusiksi. Hihojen kavennuksissa sävelsin myös omiani, ainakin aloitin ne aiemmin kuin ohjeessa (luonnollisesti en kirjoittanut sitä ylös mihinkään)

Neuloin takin käytännössä valmiiksi vajaassa parissa viikossa, mutta kiinnitysmekanismi tuotti pulmia. Lankaa jäi jäljelle muutama metri päättelykerroksen jälkeen, joten siitä ei riittänyt tarpeeksi virkattuihin nauhoihin. Tekaisin ne sitten kaksinkertaisesta kotiväestä, kun sitä oli käsillä runsaasti.

Narut kuitenkin luistivat auki käytössä, jos ei niitä laittanut umpisolmuun, joten hermostuin niihin ja ostin tilalle puisen duffelinapin. Jokin tosihieno supernappi olisi tietysti todella kiva lisä, mutten jaksanut alkaa etsiä, kun halusin takin käyttökuntoon mahdollisimman nopeasti.

Napin sain kiinnitettyä ja lenkin virkattua suht nopeasti, mutta niinpä jäi sitten siitä seuranneiden langanpäiden päättely roikkumaan - kirjaimellisesti, sillä pyöräilin useammankin kerran kauppaan langanpäät kuminauhalla palloksi värkättynä tai napin ympärille kieputettuna (kohtuullisen noloa). Oikeastaan takki siis valmistui virallisesti vasta eilen, kun viimeistelin sen lopullisesti.

Takki on aika lyhyt, eikä yhtä tiukka kuin esikuvansa (kuten kakkoskuvastakin hyvin näkyy), mutta tykkään siitä kovasti juuri näin. Se on kuumempi kuin odotin, mihin saattaa vaikuttaa se, että lanka on kuitenkin puoliksi akryylia. Ihan kuumimman sään vaate siitä ei siis tullut, mutta kyllä mulla käyttöä riittää vähän lämpimämmällekin takille.

Traktori

2007-07-24T13:48:00.001+02:00

Päivitys on auttamattoman myöhässä, sillä aloitin huivin KIP-päivänä eli 9.6. ja siitä muutaman viikon päästä se oli jo valmis. Mulla on ilmiselvästi jokin kauhea kriisi bloggaamisen suhteen, kun töitä valmistuu vähän väliä ja jotenkin niitä tuntuu olevan mahdotonta saada tänne näkyviin.

KIP-päivän aikaan Sylvi Salosella oli mielenkiintoinen alennusmyynti, sillä iso osa alelangoista oli kaivettu jostakin kellarien uumenista esiin, ja niinpä ostin kuudella eurolla kaksi kerää muinaisen oloista Hämeen Kehräämön Ilves-konelankaa. Kaipa jo ostohetkellä ajattelin tekeväni siitä huivin, mutta lanka itse ilmoitti varsin nopeasti haluavansa Zetoriksi. Mulla ei tätä ennen ollut yhtään kolmiohuivia, joten oli hyvä syy paikata vaatevarastossa ammottava aukko mahdollisimman nopeasti ;)

Malli: Zetor Jatan blogista

Lanka: Hämeen Kehräämön Ilves-konelanka, 100% villaa, 540m/100g,
puikkosuositus 1,5-2mm

Puikot: alkuun 3mm kökköpyörö, vaihdoin alkupuolella Addin pitsipyöröön

Neuloin päämallikertaa 12 toistoa, ja huivin kooksi tuli noin 1 x 2 metriä. Alun perin olin arvellut sen venyvän pingotuksessa enemmänkin, mutta ei se toki liian pieneksi jäänyt. Nyt on hyvä syy neuloa jokin toinen malli, jotta saa itselleen valtavan kääriytymishuivin parveke- ja terassikäyttöön.

Pidän lopputuloksesta kovasti, ja huivi osoittautui myös enemmän kuin hyödylliseksi viikonlopun mökkireissun aikana: se toimi lämmikkeenä iltaisin, sateensuojana huusiin juostessa, tyynynä ja peittona viiden tunnin automatkalla - ja sillä sai myös sukulaisilta kehuja neulomistaidoistaan.

random-päivitys

2007-05-19T17:57:00.000+02:00

Irkissä #neulonnalla tuli puhetta yläasteella askartelemistani käsineistä. Kas tässä kuva, kaikessa epätarkkuudessaan:

Käsineet on virkattu muistaakseni 1,5 mm:n koukulla. Alkanette ymmärtää miksi kutsun itseäni masokistineulojaksi, tai masokistivirkkajaksi...

Cavern on kaveri

2007-05-17T15:37:00.000+02:00

Maanantaina ostamani langat ovat edenneet tähän mennessä näin pitkälle:

Tämä on ensimmäinen ylhäältä alas tekemäni neule, ja alkupuolella oli kyllä useaan otteeseen uskonpuute, mutta kyllä tästä taitaa sittenkin tulla ihan kiva. Yritän pinnistää takin valmiiksi mahdollisimman nopeasti, sillä vaatekaapissani on neuletakkien mentävä, suuri ja ammottava aukko. Elämä ilman neuletakkeja on yllättävän hankalaa.

Outi menee lankaan

2007-05-14T13:51:00.000+02:00

Otsikko on tällä kertaa törkeästi Hannalta varastettu, mutta sopi tilanteeseen niin hyvin, etten voinut vastustaa.

Tässä on suurin osa tämänpäiväisen neulontahepulin aiheuttajista:

Kuvan taustana on ensinnäkin kassi, jonka pelastin Onlyn poistolaatikosta viidellä eurolla. Olen jo pidempään kaipaillut isompaa, kevyttä ja puikonpitävää kassia, jossa voisin rahdata neulontaan liittyvää omaisuuttani ympäriinsä, ja tuo täyttää vaatimukseni täydellisesti. Mukaan mahtuu isommankin neuleprojektin lisäksi vaikka useampi kirja.

Violetin rullamitan kävin ostamassa Singer-keskuksesta, sillä Tuin kutomosta kantautunut hehkutus sai minut vakuuttuneeksi siitä, että minäkin tarvitsen mittanauhan, jossa on toisella puolella sentit ja toisella tuumat.

Päivän päätähti on kuitenkin Trekkingin pro natura -kerä, jonka ostin lähilankakaupastani, Käsityö-Elisasta. Tässä dramatisoitu kuvaus vierailustani:

1. Outi menee pahaa-aavistamattomana kauppaan hakemaan lankaa kesä-Caverniin.

2. Haluttu lanka löytyy, ja mukava kaupantäti kiikuttaa sen kassalle odottamaan siksi aikaa, kun Outi taas kerran katselee läpi koko kaupan valikoiman.

3. Kierroksen loppupuolella Outin huomio kiinnittyy hyllyssä nököttäviin monivärisiin keriin. Aivot hahmottavat vähitellen vyötteen tekstin "Trekking pro natura".

4. Outi kiljaisee riemusta ja hypähtää muutaman kerran, sieppaa ihastuttavan värisen kerän mukaansa ja säntää kassalle. Kassalla Outi huomaa päässeensä sisäpiiriin, sillä kaupantäti antaa Outille puikkomittarin kaupan päälle.

(Oikeasti seisoskelin kyllä hyllyn vieressä hypistelemässä keriä jonkin aikaa, samalla kun juttelin kaupantädin kanssa ohuiden sukkalankojen suosiosta.)

Miten sattuikin, että juuri tänään ennen kauppavierailua ajattelin, että Jaywalkerit ovat kivat sukat ja voisin ne haluta tehdä, jos joskus kohdalle sattuisi silmää miellyttävä pätkärääkätty lanka! Yleisesti ottaen en todellakaan ole mieltynyt raitalankatarjontaan, mutta Trekkingiä olen kyllä vakoillut netissä, ja tiesin pitäväni sen väreistä enemmän kuin useimmista. Tykkään tuosta tänään pelastamastani yksinäisestä kerästä ihan mahdottomasti.

Olin vielä ihan sukkalankahuumassa, kun tulin kotiin - ja eteisen lattialla odotteli uusin Interweave Knits. Luettavaa, hypisteltävää ja ihasteltavaa riittää siis helposti useammallekin päivälle.

Edith-täti lisää: Cavernia varten ostin siis mustaa Idenan Cotton Sportia, joka on puoliksi puuvillaa ja puoliksi akryylia, ja olemukseltaan pitkälti Novitan Samoksen kaltaista.

Baijerilaisista vielä.

2007-04-12T11:14:00.000+02:00

Malli: Eunny Jangin Bayerische socks
Lanka: Sandnes Lanett, hyvin tarkkaan kaksi kerää. Tein neljä mallikerran toistoa sekä varteen että jalkaterään.
Puikot: 2,5mm metalliset (neuloin todella tiukkaa)

Päätös tehdä sukat Lanettista ei ollut mitenkään tarkkaan harkittu, väri vain alkoi houkuttaa kaupassa. Tajusin jo sukkia tehdessäni, että lanka tuskin kestää käyttöä, kun se on niin pehmoista: ensimmäinen sukka tuntui vähän ottavan itseensä jo käsilaukussa pyöriskelystä.

Nukuin viime yön ylpeänä uudet sukat jalassa ja se todisti epäilyni oikeiksi: kymmenen tunnin peiton alla kiehnäyksen jäljiltä oli jo näkyvillä pörröisyyttä ja orastavia nyppyjä. En siis suosittele Lanettia sukkiin, jos niitä on tarkoitus käyttää muulloin kuin kotona hissutellessa, mutta siihen tarkoitukseen se kyllä sitten onkin mitä parhain lanka.

Kaiken kaikkiaan en ole yhtään harmissani, sillä tykkäsin näiden sukkien tekemisestä niin kovin, että voin hyvin kuvitella vääntäväni vielä useamman parin ennenkö kyllästyn. Suunnitelmissa on siis lohtusukkien lisäksi toinen pari itselle, ja polvisukkasovellus siintelee myös haaveissa. Onneksi mulla on aika hyvä toleranssi toistolle; oon ihan immuuni toisen sukan oireyhtymälle. Saa nähdä tuottaako pitkällinen altistuminen kolmannen parin oireyhtymän.

Sukkaonni kääntyy!

2007-04-11T23:40:00.000+02:00

Kävinpä tuossa vastoin parempaa ymmärrystäni lukemassa tuoretta, Ilun aloittamaa keskustelua blogeista. Olen itse sitä mieltä, että keskustelua on hyvä käydä, ja monesti olen miettinyt itsekin Ilun mainitsemia asioita, mutta kun.

Kun olen tällainen mentaali, niin ei liene liian vaikeaa arvata, että kehitän itselleni ongelmia tuollaisen keskustelun seuraamisen jälkeen. Kun on puoliammattilainen itsensä vähättelyssä ja osaa aika nihkeästi arvostaa omia aikaansaannoksiaan, ei tee hyvää miettiä kovin paljoa oman bloginsa miellyttävyyttä muiden silmissä. Olen tosin myös ihan itse itseni takia aivan liian vaativa: esimerkiksi huonoja kuvia en tahtoisi edes ottaa, vaikken niitä esille aikoisi laittaakaan, ja sitten jäävät monet työt edelleen kuvaamatta.

Olen erittäin tohkeissani saamistani kommenteista, varsinkin kun edelleen tunnun yllättyvän jokaisesta ("lukeeks tätä oikeesti joku muu kun äiti?"), mutta yritän edelleen muistuttaa itselleni, että ensisijainen syy blogin aloittamiselle oli halu tallentaa tietoa tekemisistäni itseäni varten. Riittävän kauan olen jättänyt kaikki tekeleet täysin dokumentoimatta, ilman minkäänlaisia kuvia tai muistiinpanoja. Jättäkää kuitenkin hyvät ihmiset jälkiä käynneistänne! Kannustus ei koskaan mene harakoille, ja joskus se on todella tarpeen.

---------------------------------------------------------

Asiaan, heh heh. Tänään väänsin viimein valmiiksi Eunnyn baijerilaiset sukat, jotka ovat varmasti kaunein ikinä neulomani asia. Sukkaparat olivat jääneet muutamaksi viikoksi syrjään ilman mitään varsinaista syytä, ja kylläpä niitä olikin mukava taas jatkaa! Suunnitelmissa on jo tehdä toiset samanlaiset yhdelle rakkaalle ihmiselle, sillä mikäpä olisi parempi tapa kertoa välittävänsä, kuin kauniiden ja lämpimien sukkien lahjoittaminen.

Sössin viimeistelyprosessissa hyvin taitavasti, ja itselleni täysin uudella tavalla. Luulin itseäni viisaammaksi kuin olenkaan, ja niinpä päättelin päätelleeni ensimmäisen sukan langanpään saman tien sukan valmistuttua - olihan se sukan sisäpuolella. Nips.

Väärin. Onneksi tämä malli silmukoidaan kärjestä umpeen, joten oli erittäin helppoa purkaa silmukointi, päätellä siitä vapautuva pätkä kunnolla ja silmukoida kärki kiinni uudelleen eri langalla. Mutta onpa todettava, että nauroin itselleni varsin makeasti tehtyäni niin alkeellisen virheen näin myöhäisessä vaiheessa (neulontaurani alkutaipaleella sattui hämmentävän vähän mitään kämmejä).

Kuva näyttää tässä näytöllä niin hienolta, että en meinaa nahoissani pysyä:

Oivalsin myös, että vaikka Sisu osoittautui (minulle) liian ohueksi langaksi aloittamiini Nancy Bushin norjalaissukkiin, niin Smartiahan mahdollisesti on saatavilla samoissa väreissä, kun valmistaja on sama. Kävin kärkkymässä Elisassa, ja kas vain, saan kuin saankin sukkani juuri haluamani värisinä! Huomenna käyn hakemassa hyllystä tänään puuttuneet vaaleanpunaiset kerät, ja jatkoa seuraa, sen lupaan.

"Sairas tuskastuu ja tekee tihutöitä."

2007-04-07T23:41:00.000+02:00

Otsikko on peräisin viime vuosisadan puolenvälin tienoilta olevasta lääkärikirjasta, psykiatriaa käsittelevästä luvusta, ja sopii tähän tilanteeseen osuvasti.

Syy harmistukseeni ovat sukat. Eilen aloittamastani norjalaisyksilöstä on tulossa liian pieni, ja vastahakoisesti olen taipunut myöntämään itselleni, että on parasta purkaa se ja aloittaa uudelleen paksummalla langalla ja puikoilla. Mär, harmittaa, kun olin löytänyt siihen niin mieluisan väriyhdistelmän, enkä tietenkään omista saman värisiä lankoja paksumpina.

Tänään ostin lohduksi Cookie A:n upeasta mallistosta German Stockings -sukkien ohjeen, ja simpura, joudun purkamaan ensimmäisen yrityksen, koska siitä puolestaan on tulossa liian suuri. Se taas ärsyttää siksi, että tiheyteni vastaa ohjetta silmukalleen, ja valitsin koon mielestäni ihan riittävän huolellisesti. No, ei auta kuin purkaa ja aloittaa alusta.

Tällaisissa tilanteissa perusmallisten seiskaveikkasukkien edut alkavat näyttää ilmeisiltä. Harmi vain, että en ole tekemässä sukkia tarpeeseen, vaan huviksi - sitä ei irtoa 2o, 2n -joustimen kutomisesta nelosen puikoilla.

Ehkä otan hetken etäisyyttä sukkiin ja palaan Serranon pariin, johon etäisyyttä ottaakseni aloin tehdä sukkia.

Myrsky teki tuhojaan!

2007-04-06T20:58:00.000+02:00

Tänään olen pahalla mielellä; rakas pihapuu ei tänään enää ollutkaan ikkunan takana pikkulintuja oksillaan. Vanha ja aika huonosti hoidettu kirsikka(?)puu rojotti maassa pitkin pituuttaan, tyvestä katkenneena. Ehkäpä juuret olivat alkaneet lahota, kun runko oli katkennut melko siististi vähän maanpinnan alapuolelta, eikä varsinainen juuristo ollut kampeutunut esiin maan alta juuri lainkaan.

Olin kunnon hihhuli-puunhalaaja, ja kävin ensi töikseni hyvästelemässä puuystävän. Taputin sen runkoa, otin valokuvia ja keräsin mukaani muutaman oksan, joissa oli uusia silmuja. Ne ovat nyt maljakossa ja toivon, että lehdet puhkeavat ennen pitkää.

Täytyy pyytää TYSiä istuttamaan uusi taimi paikalle mahdollisimman pian.

-----------------------------------------

Olen taas neulonut koko päivän. Serrano etenee hitaasti mutta hitaasti, yksi hiha on valmis ja miehustakin taas kohta kainaloihin asti. Olisin saanut sen jo hyvinkin tehtyä, jos en olisi purkanut vähän väliä >:)

Jotta en täysin ryytyisi yhteen ja samaan työhön, aloitin äsken norjalaisia sukkia Nancy Bushin Folk Socksista. Kirjan sain pari päivää sitten lainaan kirjastosta, ja sen kuvat eivät minusta tee oikeutta sukkamalleille - kiinnostus yhteenkään malliin ei herännyt ennenkö kävin blogikierroksella vakoilemassa. Tämä merkintä on tylsä ja kuvitukseton, joten tarjoan edes pari linkkiä: kyseiset sukat Terhin ja Eunnyn neulomina.

2007-03-25T21:02:00.000+02:00

Edit-täti lisäsi unohtuneen linkin

Jos katsoo tarkkaan, voi seuraavassa kuvassa nähdä Serranon:

Olen kaavaillut Serranon neulomista jo vaikka kuinka kauan, mutta työhön tarttumista on viivästyttänyt pähkäilyni siitä, että kuinka kovasti loppujen lopuksi pidän sen pitsineulemallista. Jotenkin se ei ole säväyttänyt. Päätin kuitenkin lopulta, että kyllä mie siihen miellyn, kun vain lähden tekemään - tarvitsen kipeästi neulottua villatakkia, ja Serranon muoto on juuri sellainen kuin haluan.

Kuvauspaikkana on poikkeuksellisesti keittiön pöytä, mikä on kylässä käyneen äitini ansiota. Yleensä pöytäparka on niin täynnä tiskejä ja ties mitä kaikkea rojua, ettei sen ääressä voi syödä tai tehdä mitään muutakaan. Äiti kuitenkin tiskasi ison osan astioista ja siivosi paikkoja, minkä innoittamana järjestin eilen ruoanlaiton lomassa pöydän kuntoon. Voisin oikeasti koittaa myös pitää sen siistinä, koska voisihan sillä tehdä paljon muutakin kuin valokuvata :)

Basalt tank onkin jo loppusuoralla:

Enää pitää tehdä valmiiksi yläreuna ja säveltää helmaan kaitale tuomaan lisää pituutta. Harmittaa vähän, etten sittenkin tehnyt pienintä kokoa, sillä ei sekään mikään makkarankuori olisi. Lankaa kun ei ole mitenkään ylimäärin, ja pienemmän koon tekemällä olisin säästänyt enemmän helmareunukseen, mutta kun en uskaltanut ottaa riskiä. Jää nähtäväksi, mihin asti viimeinen kerä riittää.

Messujen saalista

2007-03-20T21:39:00.000+02:00

Makaan olohuoneen lattialla äärimmäisen epäergonomisessa asennossa ja kikkailen koneella :) Asennettiin vihdoin tänään kameran ajurit ja photoshop, niin että pääsen säätämään kuvien parissa.

Olin viikonloppuna paikallisilla käsityömessuilla ison neulontaryhmäporukan kanssa. Alun perin en ollut aikonut mennä, mutta alkoi tulla sellainen olo, että pakko on päästä, vaikkei rahaa oikein olisikaan. Sainkin sitten vielä Ricalta ilmaislipun, mikä oli ihan loistavaakin loistavampi juttu. Budjetti on tässä kuussa aika tiukalla odottamattomien menojen vuoksi.

Mukaan halusi tulla kaiken näköistä kivaa:

Rulla mustaa kuusisäikeistä kalalankaa, kaksi vyyhteä mustaa paperinarua, kaksi kerää Noron Kureyonia, kerä turkoosia villa-alpakkalankaa, 2,5-milliset vintage-sukkapuikot, ja parhaana löytönä kaksi rukinrullaa (kiitos vihjeestä, Marianne!)

Noron lankoja pääsin ensimmäistä kertaa näkemään ja hipelöimään, tähän mennessä olen vain kuolannut näppäimistölle - tietysti ostin pari kerää, vaikka vain ihailtavaksi! Alpakka valloitti värillään, olen alkanut kovasti tykästyä turkoosiin eri muodoissaan. Paperinarusta yritän näillä näkymin askarrella jonkinlaisen korin tai vastaavan, johon voisi heittää neulomukset sohvalta pyörimästä.

Onneksi menin sittenkin mukaan, oli todella mukavaa jutella ihmisten kanssa ja tutkia tarjontaa ilman minkäänlaista kiirettä.

Hiljaisuus neuleiden parissa jatkuu, kesken on kaiketi vain kaksi työtä (ja yksi nihkeä ufo). En ole osannut millään valita, että mitä seuraavaksi alkaisin tehdä, vaikka ajatuksia onkin paljon. Kaikissa aikomuslistalla olevissa malleissa tuntuu tökkivän jokin. Siispä turvaudun sellaisiin töihin, jotka ovat melko pieniä, eivät vaadi suuria investointeja, joita tarvitaan aina ja joiden ohjeita en koe tarvetta muutella: sukkiin! Onneksi on olemassa Eunnyja ja Cookieita, jotka suunnittelevat toinen toistaan upeampia malleja.

Outilla on uusi lelu

2007-03-09T20:38:00.000+02:00

Kannattaa olla julkkis! Viime lauantaina Turun Sanomien lauantailiitteessä oli meidän neuletapaamisesta juttu, ja toimittaja oli kirjoittanut halustani hankkia rukki. Jutun seurauksena kysyntä ja tarjonta kohtasivat:

Alustavien kokeilujen perusteella totesin, että aikaa taitaa mennä opetteluun paljon enemmän kuin värttinän kanssa, koska vauhti on aluksi niin hurja. Ohjelmassa on siis kiljumista ("Seis! Ei noin lujaa! Apua!"), sadattelua ja epätasaisia, ylikierteisiä syheröitä. Ihanaa!

Luovaa ongelmanratkaisua

2007-03-07T09:29:00.000+02:00

Tuli eilen todistettua, että mittoja voi ottaa monella tavalla :)

Ystäväni Pau on tekemässä pipoa kumppanilleen, joka asuu eri paikkakunnalla. Kumppanin oli siis itse yritettävä selvittää päänsä ympärysmitta. Neuvoimme puhelimitse poikaa käärimään vaikka jonkin paidan hihaa pään ympärille ja mittaamaan sen, mutta sain yllättäen paljon paremman idean: vessapaperi! Sehän ei veny, sitä on saatavilla kaikkialla ja siihen voi vaikka piirtää merkintöjä mittausta varten!

Viritys nousi arvoon arvaamattomaan, kun opiskelijakämpässä ei ollut käsillä edes viivotinta. Standardikokoisten paperinpalojen ansiosta saatoimme rekonstruoida tuloksen "yksi A4 ja kaksi palaa vessapaperia" täällä meillä ja määrittää sen perusteella tarvittavan ympärysmitan. MacGyver olisi meistä ylpeä.

Mahtoi tosin olla kämppiksellä tms. ihmettelemistä, kun osui paikalle pojan kääriessä vessapaperia päänsä ympärille... Meillä oli aika hauskaa mielikuvan parissa.

Kuusikulmioita

2007-03-04T01:31:00.000+02:00

Eilinen kriiseily on helpottanut. Haettiin Otuksen kanssa hätäapulankaa Käsityö-Elisasta, ennenkö mentiin syömään koulun loppumisen kunniaksi (Otus on nyt viimeistä työharjoittelua vaille valmis). Valittiin ravintolaksi Fransmanni ja täytyy sanoa, että oli hyvä valinta, ruoka ja palvelu olivat molemmat loistavia. Mie olin kyllä vielä niin huonovointinen lääkepelleilyni takia, etten jaksanut syödä erityisen paljon enkä varsinkaan nopeasti, mutta sehän ei haitannut. Kerrankin tuli istuskeltua pidempään, ilman mitään hosua, ja seuralainen söi kernaasti lautaseni tyhjäksi :)

Hätäapulanka meni sikäli pieleen, että siitä piti tulla Eunnyn entrelac-sukat uusimmasta Interweavesta, mutta luovutin niiden suhteen harvinaisen nopeasti. Ensinnäkin korinpohjaneuletta ei ollutkaan yhtään kiva tehdä, ja lisäksi sukasta oli tulossa ihan liian iso. Jos aloittaisin uudestaan pienemmillä puikoilla, niin neuleesta tulisi sellaista peltiä, ettei siinä olisi enää mitään järkeä. Lanka on ohjeen mukaisesti noin 150 m/50 g, ja puikoiksi sanotaan 2,25 mm. Itse en sen paksuisia omista, joten otin 2,5-milliset, ja niilläkin jälki on karseaa tönkköä. Kai sille on joku syy, että neulotaan tiiviitä sukkia, mutta mie en kyllä arvosta.

No, onneksi miulla on varmasti käyttöä noille langoille vaikka kuinka.

Tämän päivän projekti on ollut Basalt Tank Knitting Naturesta. Langaksi otin lopulta varastosta Avanti cottonia, mikä oli riskialtis päätös, sillä sitä ei ole kuin viisi kerää. Riittävyys on luultavasti ihan siinä ja siinä. Samaa värierää tuskin enää saan, ja siksi olen pyöritellyt ajatusta jo ainakin viikon, että kokeilenko vai enkö. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ensimmäisen kuusikulmion neulottuani voin päätellä, riittääkö lanka, ja ilokseni totean, että taitaa riittää!

On ollut todella kivaa neuloa välillä jotakin, mikä ei ole ihan perussettiä. Eihän ohjeessa sinänsä mitään vaikeaa ole, mutta epätavallinen kokoonpano tarjoaa virikkeitä leipääntyneelle neulojalle. Matkan varrella olen myös tykästynyt kovasti tuon puuvillaisen langan tuntuun ja siihen, miten se laskeutuu ihan eri tavalla kuin villa. Tähän asti olen saanut tehtyä etupuolen kokonaisen kuusikulmion ja vasemman sivun puolikkaan. Otin kuvan, mutta sen väri on käsittely-yrityksistä huolimatta ihan kökkö, eli siihen ei kannata luottaa:

Tiedän, että pitäisi mennä nukkumaan, mutta maan mainio Otus toi pyytämättä siideriä ja neulomusta ei malttaisi lopettaa hetkeksikään. Kaiketi istuskelen siis vielä hetken näpertelemässä ja omenajuomaa siemailemassa. (Alkoholitoleranssini on tosin vähäisen käytön vuoksi niin alhainen, että täytyy varoa. Ei olis kiva sotkea kudinta hiprakassa.)

Outi joutuu limboon ja saa vieroitusoireita

2007-03-02T14:55:00.000+02:00

Mulla on ihan kamala tilanne käsillä: olen laiminlyönyt neuleprojektitilanteen hallinnointia, ja siitä on seurannut, että kesken on muutama hassu, lähes valmis työ. Mulla on oltava kesken riittävän monta, eri vaiheessa olevaa työtä, jotta mikään edistyy. Nyt kun en ole vähään aikaan aloittanut uusia, en saa tehtyä enää vanhojakaan, ja sitten ei ole mitään mielekästä neulottavaa ja saan hepuleita ja ahdistun :(

Uusia suunnitelmia on toki kosolti, mutta mikään ei ole vielä realisoitunut. Osa ongelmaa on se, että kaikkiin aikomiini töihin pitäisi ostaa uusia lankoja, kun varastossa ei mikään houkuta juuri nyt, ja sitä varten pitäisi mennä lankakauppaan ja tehdä valintoja ja kuluttaa rahaa. Raha ei tosin (onneksi) ole lopullinen kynnys, vaan valinnan vaikeus. Yhyy! Mikään listalla olevista suunnitelmista ei sitten taida olla ihan loppuun asti hiottu, koska jos olisi, niin en minä sitten näin empisi. Kaikessa jokin pieni asia tökkii.

Eilen olin vielä lisäksi ihan väsynyt ja pöpperöinen, mihin oli syynä varmaan se, ettei päähän kierrä veri, kun hartiat on jumissa. En saanut luettua enkä tehtyä oikein mitään muutakaan, ja neuloa en uskaltanut, ettei vaiva pahenisi entisestään. Niinpä jo nukkumaan käytyäni tajusin, etten ollut koko päivänä neulonut ensimmäistäkään silmukkaa. Koskahan viimeksi on tapahtunut moista?

Tänään olin jo paniikissa, kun herättyäni olin ihan yhtä pihalla kuin eilenkin - kaksi päivää peräkkäin ilman neulomista olisi jo aivan liian suuri koettelemus. Onneksi sitten lopulta oivalsin, että unohdin eilen ottaa lääkkeeni, ja päässä pyöriikin siis vieroitusoireiden eikä hartiakramppien takia. Mikä helpotus! Eiköhän elämä siis palaa takaisin raiteilleen, kun viekkarit alkaa helpottaa ja lähden kohta keskustaan ja lankakauppaan ;)

rötkötän sohvalla ja bloggaan!

2007-02-28T00:14:00.000+02:00

Siinä paha missä mainitaan: veli kutsui itsensä sunnuntaina yökylään ja toi koneen tullessaan. Palloilin statistina olohuoneessa johtojen keskellä, yritin näyttää viisaalta ja tarjoilin ruokaa. Nyt on myös lähiverkko pystytetty ja pääsen tekemään muutakin kuin pelaamaan miinaharavaa :)

Huomenna aamulla on tentti, ja siihen nähden olen (jälleen) aivan liian myöhään ylhäällä. Onneksi on myös sitten illalla neuletapaaminen, niin saa vähän nollattua päätä ennen seuraavan luku-urakan aloitusta.

Postin setä toi muuten viikko sitten Norah Gaughanin kirjan Knitting Nature, jonka vihdoin olin saanut tilattua The Book Depositorysta. Suosittelen lämpimästi: tein tilauksen torstaina ja kirja tipahti postiluukusta jo seuraavana tiistaina, eikä kyseinen pulju veloita ollenkaan postikuluja. Ja kuten yleensä, Sammon Electron käy maksuvälineenä.

Kirja täytti kaikki suuret odotukset, ja nyt kiemurtelen tuskissani, kun en pääse heti aloittamaan lukuisia uusia projekteja. Yhden hatun ehdin viikonloppuna jo neulomaan, ja siitä tulikin todella kiva. Kuvia ja muuta tietoa myöhemmin.

Nyt menen ainakin yrittämään nukkumista. Jännityskerroin on aika korkea, kun kyseessä on vasta neljäs tentti yliopistossa, ja toinen tänä lukuvuonna - en oo vielä yhtään ehtinyt tottua siihen, että niistä selviää hengissä.

Viiden päivän villapaita ynnä muuta

2007-02-21T13:42:00.000+02:00

Kiitos kaikille huivikehuista!

Kauheasti olen taas väkertänyt kaikkea, eikä bloggaus yhtään pysy vauhdissa mukana :( Viimeisin tieto veljeni läppäristä on, että siihen hankitaan jotain palikkaa. Tämä on se huono puoli perheenjäsenen vanhan koneen adoptoinnissa: koskahan sen saa?

Harhauduin kuun alussa PiikkoPirtaan Otuksen kanssa hakemaan hattulankaa. Olin kyllä perillä kaupan alennusmyynnistä, mutta kuvittelin, että kaikki kivat langat on ostettu saman tien. Vaan ehei! Onneksi oli Otus mukana hoputtamassa, muuten olisin saattanut seota ihan täysin. Reissun tuloksena syntyi Viiden päivän villapaita:

Malli: Annie Modesittin Piukkojen paikkojen pusero, S'n'B Neulojan käsikirjasta
Lanka: Ornaghi Filati Krystal, 5 kerää
Puikot: 5 mm pyöröt
Muutokset: Hienosäätöä. Neuloin miehustan pyörönä kainaloihin asti, jatkoin sileän osan samoilla puikoilla (ohjeessa käsketään vaihtaa suurempiin), lyhensin helmaa pari senttiä, neuloin kaula-aukon takaa korkeammaksi kuin ohjeessa. Hyvä tuli.

Ostin langan tietämättä lainkaan, mitä siitä teen. Kotiin tultuani ja täysin aiheetonta ostoskrapulaa jonkin aikaa podettuani oivalsin, että siitähän voisi tehdä juuri sen paidan, jonka olen halunnut neuloa jo kauan, mutta johon en ole keksinyt sopivaa lankaa (alkuperäinen on tehty Classic Eliten Lushista, joka ei todellakaan irtoa opiskelijabudjetilla). Siispä perjantai-iltana aloitin mallitilkusta ja seuraavana keskiviikkona pääsin jo luennolle uusi nuttu yllä. Täytyy sanoa, että oli harvinaisen palkitsevaa saada aikaiseksi niinkin iso -ja onnistunut- työ niin nopeasti! Olen varsin pollea siitä, etten hyytynyt edes viimeistelyvaiheessa.

Olen ollut paitaan ihan törkeän tyytyväinen, ja olen käyttänyt sitä yhtenään, kun nyt on ollut paljon kylmiä päiviä. Iloinen yllätys on se, että lanka ei kutita edes paljaalla iholla, eli alla voi pitää vaikka vain hihatonta toppia. Muut omistamani pörröiset paidat kutittavat välillä aluspaidankin läpi.

Marjapuuronpunainen Sisu, jonka ostin syksyllä Tampereelta, päätyi lopulta Koivunlehtisukiksi. Se kävi läpi niin monta eri versiota erilaisista malleista ja virityksistä, että ensimmäistä kertaa pelkäsin langan räytyvän käyttökelvottomaan kuntoon. Onneksi nämä miellyttivät ja olivat oikean kokoiset heti ensi yrittämällä, sillä seuraavan purkamisen jälkeen olisin varmasti joutunut saksimaan kerän alkupäästä pitkän pätkän roskakoriin.

Malli: Nancy Bushin Birch Leaf -sukat, kirjasta A Gathering of Lace
Lanka: Sandnes Sisu, 2 kerää
Puikot: 2,5mm
Muutokset: jatkoin takaosan joustinta kantapäähän asti, ohjeessa se vaihdetaan sileään noin varren puolessavälissä

Yksi UFOjen taivaaseen päätyneistä kokeiluista oli Knittyn Baudelaire-sukat, joista oli tulossa ihan liian tiukat, enkä jaksanut aloittaa alusta samaa mallia isompana. Suureksi kummastuksekseni uusi Baudelaire, joka on nyt puikoilla, on ihan sopivan kokoinen, vaikka lanka, puikot ja koko ovat ihan samat. Olen vissiin ollut stressaantunut tai jotain ja neulonut ekalla kerralla tosi tiukkaa. Hyvä näin, sillä olen todella mieltynyt kyseiseen malliin (itse asiassa kaikki Cookien Knittyssä julkaistut sukat ovat aikomusneulomuslistallani).

Tässä ei suinkaan ollut kaikki tekemäni sitten viime postauksen, mutta muusta lisää myöhemmin, sillä en ole ottanut kuvia ja tahdon mennä taas jatkamaan sukan parissa :) Mie neulon ihan liikaa.

Paljon kuvia, vähän tekstiä (kerrankin!)

2007-01-19T20:20:00.000+02:00

Olen täysin rakastunut hiljattain hankkimaani pieneen, näppärään pöytäjalustaan. Kuvaaminen tuntuu taas ihan eri tavalla kivalta.

Ensin uusin innostukseni, josta en ole vielä päässyt kertomaan:

Frost Flowers And Leaves valmistui keskiviikkona! Aikaa sen neulomiseen meni suunnilleen viisi viikkoa sen jälkeen, kun sössin ekan version ja aloitin alusta. Lopputulos on hulppeat 107 cm kertaa 107 cm, ja sekin on jo niin iso, että ohjeen mukaisena se olisi ihan järkyttävän suuri. Onneksi vaihdoin langan ja puikot ohuempiin. Kas tässä:

Lopuksi vielä kuva ystävälleni Pauliinalle joululahjaksi antamastani termosmukista. Neuloin sitä varten päällisen, jotta se ei olisi mikä tahansa muki. Lopputulos on aika muikea, ja saaja ilahtui kovasti. Olen muuten ihan törkeän ylpeä Pausta, sillä neuleoppilaani sai eilen illalla valmiiksi Ensimmäisen Neuletyönsä, nimittäin pipon, josta tuli aivan mainio. Hyvä me!

Harvinainen hetki

2007-01-15T14:54:00.000+02:00

Miun on edelleen lähes mahdotonta päästä rauhassa olemaan tähän koneelle, niin että ehtisin hosumatta valita kuvat, käsitellä niitä tarpeen mukaan ja sitten vielä kirjoittaakin jotain. Mrr. Täällä alkaa kyllä kohta jonkinlainen kanssa-asujan kiristysoperaatio, "jos et vähennä sitä pelaamista niin..."

No mutta mutta, kannettavan saan kuin saankin kätevästi, sillä veljelle vuosi sitten uutena ostettu kone on käynyt sille tarpeettomaksi. Saan sen haltuuni, kunhan vain saan aikaiseksi järjestää sen, kuka sen kuljettaa ja koska (yllättävän hankala prosessi). Eli tuskastuttavan harvaan päivittämistahtiin on tulossa muutos.

Jee, suuren suosion saavuttaneessa lauantain neuletapaamisessa oli taas kivaa! Tällä kertaa Kertun pimeys tosin häiritsi minuakin, ja päätä särki niin että lähdin aiemmin kuin muuten olisin lähtenyt. Joka tapauksessa, suurkiitokset Juulille villatakki-ideoista ja Sarille, jolta ostin kaksi huokeaa kerää fuksianpunaista Viennaa: nyt omistan sitä 250 grammaa ja saan varmasti jotain muikeaa aikaan! Ihkuti ihk:

Neulomuksista Frost Flowers And Leaves alkaa olla loppusuoralla, reunus on edennyt melkein viimeisen sivun puoleen väliin. Huomio: olipas hassua, että tulin kirjoittaneeksi "edennyt", aivan kuin se olisi tapahtunut itsestään, vaivatta ja helposti. Ja pah! Ikinä en ole vihannut mitään työtä noin paljon - ja kiroillut yhtä vuolaasti sen parissa. Kiihkein viha onneksi laantui nopeasti, jo ennen ekan sivun puoltaväliä, koska muuten olisin saattanut kiukuspäissäni vaikka saksia koko työn palasiksi. Totta kai osasin odottaa reunuksen vievän paljon aikaa, paljon enemmän kuin mitä olisi mennyt saman levyisen kaistaleen neulomiseen pyörönä suoraan huivin jatkoksi. Mutta että näin kauan. Grr.

Otin kuitenkin tekeleestä vihdoin lisää kuvia (viisaana tyttönä konttasin aamulla kameran kanssa lattialla, vaikka olisi jo pitänyt valmistautua lähtöön). Tahdon kuvata sitä perusteellisesti nyt vielä ennen pingotusta, koska olen niin äärimmäisen huvittunut pitsin olemuksesta siinä vaiheessa, kun se vasta vapautuu puikoilta. Jos ei tietäisi paremmin, niin katsoisi epämääräistä ruttua naureskellen ja vähän säälien, myötätuntoisesti. Mieleen tulee Ruman ankanpoikasen lisäksi kaikki ne lukemattomat sadut, joissa pyöreät ja persjalkaiset maalaistytöt haaveilevat olevansa joskus hoikkia ja ylväitä prinsessoja. Hih.

Joululoma kuluu rivakasti neuloen

2006-12-25T20:17:00.000+02:00

Mieluiten tekisin vain pitsihuiviani, josta on valmiina on noin 60 prosenttia. Kotiväen lahjat on vasta mallitilkkuvaiheissa.

Tänään on ollut sellainen olo, että olen ehkä vilustunut. Kurkku on kipeänä, siten flunssani aina alkavat. Blää, liian kipeänä ei jaksa edes neuloa, toivottavasti vältyn moiselta.

Kohtasin sattumalta runon, johon rakastuin päätä pahkaa:

PUUVILLAA

Puuvilla-lanka on kestävää, kestävää
sidettä solmia, solmuja aukoa.

Puuvilla-lanka on kestävää, kestävää
verkkoa kutoa.

Kerran käpy kädessäni kääntyi,
silmukat pujotteli;
jotakin syntyi: ei kalaverkkoa, riippumatto
karhunpojan pienintä kokoa.

(Helvi Juvonen: Päivästä päivään, 1954)

Kaunista joulua kaikille!

hiljaiseloa

2006-12-18T14:24:00.000+02:00

Tiedotus: en ole kuollut, enkä myöskään lopettanut neulomista :)

Meillä vain vallitsee kotona sellainen etujen välinen ristiriita, että Otus on koneella suurimman osan ajasta, ja minun on siihen aika hankala päästä niin pitkäksi aikaa kerrallaan, että ehtisin blogata.

Sain kuitenkin vihdoin pakotettua itseni vihjaisemaan vanhemmille, että tarvitsisin kannettavan tietokoneen. Sen saatuani (ja sitten kun on värkätty lähiverkko) päivitän varmasti neulomiskuulumisia paljon useammin.

Frost Flowers And Leaves meni viikko sitten sunnuntaina uusiksi, kun menin pudottamaan silmukan sellaisessa kohdassa, josta en sitä osannut enää pyydystää. Otti päähän, mutta päädyin aloittamaan kokonaan alusta sen sijaan, että olisin purkanut monta kierrosta silmukka silmukalta.

Versio 2.1 onkin sitten edennyt huimasti ensimmäistä nopeammin, kun aloin luottaa aivokapasiteettiini, otin mallia Eunnysta ja heitin post-it-laput ja silmukkamerkit hiiteen. Alun perin olin kuvitellut, etten kykenisi niin monimutkaista mallia oppimaan ulkoa riittävän tehokkaasti, ja säädin sokeasti naama kiinni kaaviossa. Se oli niin tuskallista, hidasta ja tylsää, että luulin jo, etten tykkää pitsin neulomisesta. Pöh.

Olin väärässä: nyt, kun joudun vain välillä vilkaisemaan kaaviota (en edes läheskään joka kierroksella), huivi etenee ja tuntuu taas mielekkäältä ja kiehtovalta. Siispä olenkin neulonut sitä joka välissä, ja olisin neulonut enemmänkin, jos ei olisi ollut pakko lukea tentteihin. Keräsin tänäänkin bussipysäkillä myhäileviä katseita mummuilta ja hämmentynyttä, kiinteää tuijotusta lapsilta, kun bussin tuloon oli kymmenen minuuttia ja päätin kuluttaa ajan neulomalla.

Kuvan otin perjantaina, eli siitä työ on ehtinyt jo taas edetä jonkin verran. Huivista tulee upea; en malttaisi millään odottaa sen valmistumista, että pääsen pingottamaan kuvion kunnolla esiin.

Näin joulun alla tuntuu kyllä varsin kummalliselta keskittyä neulomaan jotakin itselleen.

Välillä saan jotakin valmiiksikin!

2006-12-06T21:14:00.000+02:00

Muikeana esittelen vihdoin valmistuneet Endpaper-kämmekkäät:

Ohje: Eunny Jangin Endpaper Mitts, saatavana ilmaiseksi Eunnyn sivuilta
Lanka: musta King Colen 4-ply; punainen Nalle, josta kerin yhden säikeen pois
Puikot: 2,5mm ja 3mm
Muutokset: Neuloin joustimet kiertäen, ja jätin peukalon joustimesta kavennukset tekemättä, eli neuloin loppuun asti 22 silmukalla

Itse asiassa kämmekkäät tulivat valmiiksi jo viikko sitten, mutta kuvausavun saaminen ja koneelle riittävän pitkäksi ajaksi pääseminen ovat tuottaneet hieman vaikeuksia. Olen ollut niihin älyttömän tyytyväinen, ja käyttänyt niitä kuta kuinkin joka päivä tähän mennessä - täällä on ollut niin turkasen lämmin keli, että lapaset tai sormikkaat ovat vähän liian lämpimät. Minulla oli selvästi tarve kämmekkäille, vaikken siitä ollutkaan perillä, ennenkö sain ne valmiiksi.

Tein viime viikolla muuten välipalaksi myös hupaisan rannekkeen.

Olen erästä joululahjaprojektia varten ostanut nuo helmet, ja koska en ole ennen neulonut helmikoristeisia asioita, päätin kokeilla tekniikkaa ensin tekemällä S'n'B Nationin ohjeella pääkallorannekkeen. Olen siihen niin tykästynyt, että aion tehdä sille myös parin! Pitäisi tosin varmaan myös alkaa vähitellen tehdä sitä joululahjaa ;)

Jee! Posti kulki!

2006-11-27T11:47:00.000+02:00

Masokistineuloja on tarpeen tullen ja vaihtelun vuoksi myös masokistivirkkaaja. Tänään ainakin aion tarttua koukkuun puikkojen sijaan, sillä postisetä toi odotetun paketin.

Ostin elokuussa S'n'B Happy Hookerin, ja sitä selatessani sain kauhean hepulin, kun kuvissa keekoili toinen toistaan värikkäämpiä, iloisia virkkuukoukkuja. Kuinka epäreilua, että meillä kaikki on vain teräksen tai alumiinin harmaata! Minäkin tahdon virkata väreissä, vaikka lankani onkin lähes aina mustaa!

No, suurin omistamani virkkuukoukku oli 5 mm ja siitä seuraava 3,5 mm. Minun olisi siis joka tapauksessa laajennettava valikoimaa, jos tahtoisin toteuttaa kirjan malleja. Onneksi on eBay, PayPal ja Sammon electron! Ilman tuota markkinatalouden epäpyhää kolminaisuutta olisin hyvin pitkästynyt (ja hyvin varakas). Varmaan puolet niistä rahoista, jotka kulutan muuhun kuin välttämättömään elämiseen, menee ulkomailta tuleviin ostoksiin.

Viikko sitten sain vihdoin aikaiseksi ostaa eBaysta noita ihania, läpinäkyviä akryylikoukkuja, joita olen katsellut kuukausia. Olen ihan toivottomasti välineurheilija, ja tahdon aina hankkia kaikkea kivaa sälää, vaikka en sitä välttämättä tarvitsisikaan. Tuskinpa nuo isot koukutkaan minua erityisen usein paksujen lankojen pariin houkuttelevat, mutta on ne silti kiva omistaa, kun ovat niin sievät :) Ja on se toisaalta hurjan ärsyttävää, että löytää kivan projektin, mutta ei voikaan aloittaa sitä siksi, kun ei ole välineitä.

Odotin jännittyneenä virkkuukoukkujen saapumista, sillä ne ovat amerikkalaista mallia ja siis vähän erilaisia kuin täkäläiset. Pikainen kokeilu kuitenkin osoitti, että virkkaaminen sujuu noilla ihan yhtä helposti. Nyt pitäisi vain päättää, että mitä sitä ryhtyisi tekemään.

Paluu juurille edistyy.

2006-11-23T17:48:00.000+02:00

Neuloin eilen illalla, aikaista herätystä uhmaten, toisen Endpaper-käsineen (peukalon joustinta vaille) valmiiksi. Olen siihen aivan ihastunut!

Kuva on epätarkka, mutta siitä saa kokonaiskäsityksen. Tällä kertaa olen myös tyytyväinen peukalokiilan lisäyksiin:

Pahus vieköön, kirjoneuleeseen voisi vaikka jäädä koukkuun! Olen katsellut ihmisten blogeissa kaihoten Nancy Bushin norjalaisia sukkia kirjasta Folk socks, mutta se on jäänyt haikailuksi. Nyt, kun olen vihdoin ryhtynyt tuumasta toimeen, voisin hankkia sen kirjan ja neuloa itsekin moniväriset sukat jos toisetkin.

Kirjoneuleeseen minulla on hassu suhde sikäli, että ensimmäinen varsinainen neuletyöni, koulussa tehdyt lapaset, olivat kirjoneuletta. Ihan yksinkertaista, pilkkuja vain, mutta kuitenkin. Sen jälkeen taisin ala-asteaikaan tehdä vielä hatusta temmatulla ohjeella lapaset, joissa oli kirjoneuleinen siksakraita, mutta sitten en muuta kirjavaa olekaan tehnyt ennen näitä käsineitä.

Harmittaa vietävästi, että kaikki neulontaurani alkupään lapaset ovat kadonneet, mikä minnekin. Koulussa tehdyn parin hukkasin viikossa, ja ne siksakraitaisetkin taisivat olla varsin vähän aikaa tallessa. Olisi niin hauskaa tutkia niitä kaiken tämän ajan jälkeen! Olin aikanaan ihan guru, omassa sarjassani muihin oppilaisiin verrattuna - koko syyslukukausi oli varattu lapasten tekoa varten, mutta meikäläinen innostui, otti ne kotiin mukaan ja sai ne valmiiksi muutamassa viikossa. Jälki oli käsittääkseni varsin hyvää ikääni ja kokemukseeni nähden, mutta siksi juuri haluaisin niitä tarkastella, että voisin verrata nykyiseen. Huoh.

Olisi pitänyt aloittaa lukiossa kapina. Kun TYK kerran on niin kovasti taideaineisiin ja ilmaisutaitoon panostava koulu, niin voisivathan ne opettaa käsitöitäkin. No joo, ehkä se olisi jo vähän liikaa yhdelle koululle. Mutta kuinka minä olisinkaan nauttinut, jos olisin saanut harrastaa koulussa luvan kanssa ja vielä saada siitä kurssejakin.

Outi ei ymmärrä omaa parastaan.

2006-11-22T13:02:00.000+02:00

Jos olisin kunnon ihminen, nousisin aamulla ajoissa, kävisin aamupesulla, söisin aamiaista ja sitten ehkä ryhtyisin hinaamaan koneella ja neulomaan ja sen sellaista.

Mutta ei, minä nukun yhteentoista, ja noustuani ylös käyn vain pikaisesti laittamassa purentakiskon purnukkaansa, ennenkö asetun koneelle lukemaan blogeja ja neulontalistan viestejä - vieläpä colapullon kanssa. Hyi minua.

Nyt, pari tuntia myöhemmin, olen sentään pukeutunut ja syönyt jotakin :) Alku sekin.

Innostuin tuossa äsken kokeilemaan, saisinko salaman kanssa kuvattua mitään julkaisukelpoista, ja oikeastaan olen ihan tyytyväinen:

Kuva kertoo mainiosti, kuinka pedantti ja laiska onnistun olemaan yhtä aikaa. Neuloin ensimmäisen Endpaper-käsineen päättelyä vaille valmiiksi, päätin etteivät peukalokiilan lisäykset ole tarpeeksi siistit ja purin suurimman osan. Se pedanttiudesta: laiska minäni kieltäytyy kerimästä lankoja siisteiksi nöttösiksi, ja siispä ne ovat tuollaisena toivottomana syherönä, joka todennäköisesti menee vielä pahasti solmuun. Lisäksi olin vielä ääliö, kun poimin silmukat purkamisen jälkeen ohuemmille puikoille, enkä sitten muistanut sitä ryhtyessäni uudelleen neulomaan. Onneksi en ehtinyt kovin pitkälle, ennen kuin tajusin sen ja sain taas purkaa. Olisin todennäköisesti saanut ne jo valmiiksi, jos en olisi tusaillut matkan varrella. Murmur.

Käsineet ovat ensimmäinen kirjoneuleprojektini sitten ala-asteen, ja olen tykännyt niistä kovasti; jälkikin on siistimpää kuin mihin olin varautunut. Neulon varmasti jatkossa lisää kirjavia asioita. Kunnianhimoinen haaste olisi Eunnyn Venezia pullover uusimmasta Interweave knitsistä, mutta kun en välitä sen väreistä. Ovathan ne upeat, ja Eunny on nähnyt ihan kauheasti vaivaa niitä valitessaan, mutta minä en niissä viihtyisi. Enkä varmaankaan näyttäisi hyvältä.

Listauduin blogilistalle ihan äskettäin, ja heti olen saanut vieraita! Kiitoksia mukavista kommenteista, mukavat ihmiset! Tulen vastavierailuille blogeihinne tuota pikaa.

Ostosryntäys ja muutenkin maniaa lähentelevää käyttäytymistä

2006-11-19T21:38:00.000+02:00

Kävin otuksen kanssa Turun lammas- ja vuohituotteiden markkinoilla. Odotin etukäteen eniten eläinten näkemistä, mutta niitä ei valitettavasti ollut kukaan tuottaja ottanut mukaan näytille. Meitä harmitti, koska mielestämme sakea sumu ei ollut riittävä syy vedota säävaraukseen ja jättää päivän sankarit kotiin.

No, hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä tarjolla oli jos jonkinlaista toinen toistaan ihanampaa tuotetta, joiden tutkiminen karkoitti pian lammasharmistuksen. Näitä emme voineet vastustaa:

Kuvassa on otukselle pohjalliset, vuohenjuustoa, kilifudgea (joka oli parempaa kuin mikään ikinä), Louhisaaren vihreänkirjavaa villalankaa, luonnonvalkoista kaksisäikeistä villalankaa, sateenkaaren väristä hahtuvaa ja vielä tuo upean violetti, Maaseudun Tulevaisuuteen (lol) kääritty lankavyyhti. Ja ennen kuin nauratte, että jopas se innostui taas, niin ilmoitan, että hahtuva ja Louhisaaren villa ostettiin jo kauan sitten suunniteltuja projekteja varten, joista kumpikaan ei edes tule minulle. Vain violetti ja valkoinen ovat siis kategoriassa "Outin heräteostoksia".

Tänään ohjelmassa on siis ollut neulomista, neulomista ja neulomista. Olen tehnyt ristiin rastiin ja vuorotellen Louhisaaren villasta kaulahuivia, hahtuvasta huovutettavaa istuinalustaa ja lisäksi vielä Eunnyn Endpaper Mittsejä. Onneksi meillä on ollut eilistä ruokaa ja puhtaita astioita tämän päivän tarpeisiin :) Kun minä olen ollut puikot kädessä koko päivän ja Otus on vain wowittanut, eivät kotityöt oikein etene. No, pesin mie juuri pyykkiä ja eilen vähän järjestelin kaoottiseksi päässyttä olohuonetta *hurraa*

Välillä tuntuu, että homma ihan ryöstäytyy käsistä, kun aloitan koko ajan innosta kihisten uusia töitä, vaikka edellisetkään eivät ole vielä valmiita - pikaisen laskutoimituksen mukaan nyt on kesken kuusi aktiivista projektia, joista yksikään ei vielä lähesty ufo-statusta. Yleisesti ottaen olen kuitenkin sitä mieltä, että tilanne on kerrassaan mainio. En muista, koska olisin ollut näin innoissani jostakin asiasta ja ollut sen suhteen näin aktiivinen, ja se taas kertoo siitä, että toimintakykyni on parempi kuin aikoihin. Tähän aikaan vuodesta kun vielä olen yleensä kaikkein väsyneimmilläni, niin ei liene turhanaikaista uskoa, että todellakin olen paranemaan päin. Ja mikäpä olisi parempaa terapiaa kuin neulominen? (Itse asiassa Annie Modesittilla taitaa olla kirjakin nimeltä Cheaper Than Therapy.)

Nyt on kello sen verran, että menen tekemään marjapirtelöä ja jatkamaan, tuota, sanotaan vaikka Endpaper Mittsejä. Ne ovat aivan ihanat. Eunny <3 <3

Vallankumouksellisuutta

2006-11-14T13:55:00.000+02:00

Tältä näyttää viimeisin viritys:

Kuva on toki pimeä, kun eihän täällä tähän aikaan vuodesta ole ikinä tarpeeksi valoa kuvien ottoon ilman salamaa tai jalustaa. Kameran salama on ihan kökkö, ja koska jalustaa en (vielä) omista, on minun tyytyminen huonoihin kuviin, vaikka niistä aiemmassa postauksessa valitinkin. Tämä on siis väliaikaista, kuvien laatuun on odotettavissa parannusta.

Asiaan: kuvassa esiintyy sukka, jonka aloitin tänään aamulla luennolla. Lanka on Sandnesin Sisua, jonka ostin hetken mielijohteesta viime Tampereen-reissulla, ja joka sopii tähän tarkoitukseen mainiosti. Aikeissa on neuloa ihan tavallinen, polvimittainen ja pohkeen mukaan muotoiltu sukkapari. Olen isosti tykästynyt tuohon kierrettyyn (1o, 1n)-joustimeen katseltuani viime aikoina paljon Eunnyn upeita aikaansaannoksia.

Täytyy todeta, että vähän aikaa sitten opettelemani magic loop on tosi hyödyllinen tekniikka luentoneulontaa ajatellen! Metallinen sukkapuikko kun pitää aika ilkeää ääntä lattialle pudotessaan: todistin sen viimeksi tänään taitetta kiinni neuloessani, kun siinä piti olla apuna ylimääräinen kaksipäinen. Kerta riitti, ja lopun kerroksen tappelinkin sitten puoli milliä liian paksun bambupuikon avulla ollakseni tuottamatta enempää häiriötä.

Elän jonkinlaista villasukkavallankumousta, sillä kyllä minulla sukkia entuudestaan riittäisi - tilanpuutteen vuoksi mokomat ovat levittäytyneet varmaan vaatekaapin jokaiseen laatikkoon. Olen kuitenkin alkanut pahasti tympääntyä vanhojen sukkieni olemukseen, kun ne ovat kaikki tylsiä (2o, 2n)-vartisia raidallisia, seiskaveikasta neulottuja ja lisäksi ihan randomvärisiä = värejä joista sinänsä tykkään, mutta joita en kuitenkaan oikeastaan yhtään halua käyttää. Hmm. Tätä nykyä en sitä paitsi Nallea paksummasta langasta tehtyjä sukkia erityisemmin välitä pitää. Todennäköisesti siis nakkaan mäelle valtaosan vanhoista sukistani, ja neulon tilalle kasapäin uusia, sellaisia joita todella haluan tehdä ja käyttää.

Seuraavat tunnit masokistineuloja aikoo istua sohvalla neulomassa, juoda glögiä ja katsella vallankumoustunnelmiin hyvin soveltuvaa V for Vendettaa *hykerrys* Olen sen katsonut jo n kertaa (arvelisin että 10<n<20), eikä viehätys ole vähentynyt yhtään. Hyvät elokuvat jaksan katsoa aina vain uudestaan ja uudestaan, ja parhaat vielä useammin. Vive la Révolution!

Miten sattuikin?

2006-11-06T12:06:00.000+02:00

Kävin Kaisan blogin innoittamana lukemassa Ullasta oman horoskooppini. Kas tässä:

KAURIS (22.12.-20.1.)

Olet aina valmis kokeilemaan jotain uutta ja haastavaa. Rakastat erikoisia lankoja. Mitä ohuemmat puikot ja haastavampi neuletyö, sitä parempi. Pienet ja nopeat neuletyöt eivät ole sinua varten. Lempineuleesi on haasteellinen pitsihuivi ohuesta merinovillasta.

Lempilankasi: Mahdollisimman ohuet langat, esim. lace-weight merino.

Kas vain ;) Aikas näpsäkästi osuu meikäläiseen tuo kuvaus. Myös Debbie Stollerin Stitch 'n Bitchissä oleva Masokistineulojan määritelmä kuvastaa minua hyvin. Ohops, miten tässä näin pääsi käymään? Eihän siitä nyt kauhean kauaa ole, kun olin vielä hirvittävän pragmaattinen Novita-villasukkaneuloja.

(Selitys: Muutin pois kotoa ja rahatilanteeni itsenäistyi, mistä seurasi neulekirjojen ja kalliimpien lankojen vyörytys. Myös Sammon Visa Electron, joka tunnetusti leikkii nettikaupoissa luottokorttia, on edesauttanut asiaa.)

--------------------

Asiasta toiseen, joka myös sopii otsikon alle. Kävin lauantaina katselemassa suomalaisten neuleblogien listaa, ja sain pienimuotoisen harmistuskohtauksen, kun sinne olikin jo ilmestynyt blogi nimeltä Kerällä. Vitkuttelin aikani tämän perustamisen kanssa, vaikka suunnitelma on jo ollut olemassa jonkin aikaa, ja Kaisa ehti ensin. Pahus! :)

No, otin Kaisaan yhteyttä kysyäkseni, saanko silti pitää nimen jossain muodossa (olen siihen hyvin ihastunut), ja Kaisa oli tosi ystävällinen ja ymmärtäväinen (kiitos!). Siispä muutan blogini nimeä heti kun keksin sopivan vaihtoehdon, ja ilmoitan tämän neuleblogilistallle vasta sitten.

--------------------

Lopuksi vielä kuva masokistineulojan uusimmasta keskeneräisestä projektista:

Kyseessä on huivi, Frost Flowers and Leaves, yllättäen kirjasta A Gathering of Lace. Oon aika rakastunut tuohon opukseen :)

Lankana on perjantaina ostamani Merino Oro, ja teen huivia ohjeen 4 mm:n puikkojen sijaan 2,5-millisillä, kun lankakin on ohuempaa.

Voitte kuvitella minkälainen sadattelu ja rähinä täällä oli käynnissä tuota aloittaessa, kun en omista sopivan paksuisia bambupuikkoja ja alussa oli kaksi silmukkaa kullakin puikolla. Yritä siinä nyt sitten estää painavia metallipuikkoja liukumasta tiehensä ja kääntyilemästä miten sattuu. Parin ekan kerroksen aikana oli melkoinen työ selvittää, mikä puikko seuraavaksi pitäisi neuloa ja montako kertaa sitä pitäisi ensin kiertää ja mihin suuntaan, jotta silmukat olisivat oikein päin. HUH. Kyllä pari kertaa kävi mielessä, että miksi, voi MIKSI minä ehdoin tahdoin ryhdyn tällaiseen.

Mutta ei hätää, alkuhankaluudet ovat ohi, ja nyt pääsee taas nauttimaan neulomisprosessista.

Marjapirtelöä, kissantassuja ja varaston täydennystä

2006-11-04T16:11:00.000+02:00

Masokistineuloja on iloinen: sain vihdoin ja viimein toimitettua ystävälleni lapaset, joista oli sovittu jo varmaan kaksi vuotta aiemmin (kröhöm...) ja joiden valmistuminen vain venyi ja venyi. Minulle ei tee hyvää se, että ystävät sanovat "sillä ei sitten ole mitään kiirettä".

No, kannatti rypistää, sillä sain lapasista vaihtokauppana ystävän tarpeettomaksi jääneen, lähes käyttämättömän sauvasekoittimen, jolla on takuutakin jäljellä puolitoista vuotta. Ei huono diili ollenkaan, mielestäni. Sauvasekoitin on minulle mieluisaa luksusta, sillä tykkään ihan hirveästi maustamattomasta jogurtista ja pakastemarjoista suristellusta pirtelön tyyppisestä juomasta.

Olin tällä viikolla reipas, ja raahasin itseni luennoille aamutuimaan. Totesin unenpöpperössä aamiaista touhutessani, että meillä on keittiössä ihan tolkuttoman kylmä, ja hartiahuivi ei ole kovin käytännöllinen lämmike, kun pitää voida hyöriä ympäriinsä. Siispä päättelin iloisena tarvitsevani shrugin, joka pysyy aamukiireessäkin pitelemättä paikallaan.

Aloitin siis pikaisesti koeversion Debra M. Leen Bejeweled Cat's Pawsista, joka on kirjassa A Gathering of Lace - en suinkaan aio ruveta räpeltämään siihen mukaan helmiä, niin kuin alkuperäisessä mallissa, ja ajattelin myös kaventaa sitä hieman, sillä se on suunnilleen 75 cm leveä, ja kapeampikin riittää minulle. Tykkään kovin ohjeen kissantassukuviosta, joka on vanha shetlanninpitsimalli, ja tosi helppo sekä neuloa että muistaa. Koeversio, jota neuloin parisenkymmentä senttiä, odottaa purkamista olohuoneen lattialla ja varsinainen yksilö on jo työn alla.

Eilen tein retken Piikkopirtaan ja kulutin siellä ensi kuun lankabudjettini. Olkoonkin, että ostin kunnioitettavasti vain sen, minkä olin etukäteen aikonutkin, enkä yhtään heräteihastusta. Mukaan tuli vyyhti Ornaghi Filatin tummanviolettia Merino Oroa (jota keriessä sainkin eilisen iltapäivän kulumaan leppoisasti), pari kerää Dalen mustaa Falkia ja kartiollinen King Colen mustaa villalankaa. Kaikkia varten on jo olemassa suunnitelma, ja niitä toteuttaessa saan kyllä hyvinkin kuukauden kulumaan.

Ongelma vain on siinä, että vaikka olisi puikoilla kolme tai neljä eri työtä, niin jossain vaiheessa saattaa silti iskeä kyllästys ja harmitus ja halu tehdä jotain muuta. No, nyt on kuitenkin suunnitteilla keskenään niin erilaiset projektit, että toivon niiden pitävän mielenkiintoa yllä melko pitkään (lue: jos marraskuun selviäisin näillä).

Yrityksiä kuluttaa aikaa

2006-10-28T15:44:00.000+02:00

Niinpä niin. Argyle-slipoveri tuli valmiiksi, ja löydän itseni jälleen kerran tilanteesta, jossa ei ole oikeastaan mitään neuleprojektia kesken. Suunnitelmia kyllä on, mutta yksikään niistä ei ole jäsentynyt toteuttamiskelpoiseksi asti, ja sittenkin olisi vielä ratkaistava rahoitusongelma. Opintotuet tulevat reilun viikon päästä, ja olen taas perseillyt raha-asiani niin, etten voi sitä ennen ostaa lisää lankaa. Varastoissakaan ei ole mitään, mistä yksinään saisi tehtyä mitään mieleistä. Ihan selvästi olisi syytä järjestää itselleen jotakin työtä, että voisi kuluttaa enemmän askarteluun :)

Aikani kuluksi opettelin neulomaan takaperin. En tykkää nurjien silmukoiden neulomisesta yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan, ja siksi ajatus oikean neulomisesta edestakaisin on kiehtonut jo jonkin aikaa. Yllätyksekseni se olikin paljon helpompaa kuin olin kuvitellut, joten taidan jatkaa treenailua ja kokeilla, voisinko oikeasti soveltaa tekniikkaa johonkin edestakaisin neulottuun kappaleeseen.

Laitan tänne kuvia heti, kunhan vain saan niitä otettua. Sitä varten pitäisi olla edes jotenkin riittävästi valoa, ja minun pitäisi jaksaa vähän panostaa - en halua vain räpsiä epämääräisiä otoksia kameran huonolla salamalla sotkuisessa olohuoneessa ;) Yhtä kaikki, neuleblogi ilman kuvia on sen verran pöljä ajatus, että eiköhän niitä tänne ilmesty.

Ai niin, on miulla puikoilla yksi projekti: aloitin junassa torstaina Eunny Jangin Bayerische-sukat. Opettelin samalla Magic Loopin käytön, ja täytyy sanoa, että se tosiaan on taikaa! Olin ihan varma, että puolenvaihtokohtiin tulee poikkeavan löysä tai tiukka kohta, mutta ei siinä ole mitään eroa. Pahus vieköön, sitä voi vaan ihmetellä, miten jotkut keksii moisia juttuja. En minä vaan keksisi.

Nyt ei vaan yhtään tekisi mieli neuloa sukkaa, ja jouduin sitä paitsi aloittamaan sen alusta, kun käsialani on niin naurettavan tiukkaa. Ekalla kerralla tappelin lisäyskerroksenkin kanssa varmaan puoli tuntia. No, se on varmaa, että en mie enää luovuttamaankaan pysty, niin että kyllä ne valmiiksi tulee tehtyä, vaikka siihen menisi kuinka kauan. Sittenpähän on sukat, joiden teko on vaatinut verta, hikeä ja kyyneleitä. Nähtäväksi jää, että koska. Palaan asiaan.

Alku

2006-10-20T15:23:00.000+02:00

Nyt on Outillakin blogi neuleprojektien dokumentointia varten.

Seuraava urakka onkin kokoilla kaikki sekalaiset projektit, ajatukset ja suunnitelmat ja muotoilla niistä jotakin julkaisukelpoista.